Kyllä se kuuluisa ”joku” tekee – rakennusprojektien vastuunjako

Kun nimet on paperissa ja urakkamuoto tiedossa, niin kaikille rakennusprojektin osapuolille on selvää, mitä tapahtuu seuraavaksi – eikös juu? Ei muuta kuin kädet saveen ja höpinää tötteröön. Ikävä kyllä homma ei toimi aivan niin. 

Kun projektissa on mukana monta kokkia ja sopassa vähintään tuplamäärä lusikoita, on hyvä aika ottaa hetki happea ja miettiä, mikä kenenkin rooli projektissa todellakin on. Kaikilla meillä on yhteiset päämäärät: tilaajan tyytyväisyys ja oman putiikin kannattavuus. Siksi ajattelimme koota satojen projektien pohjalta kertyneet kokemukset siitä, mikä vastuunjaossa välillä hiertää. Ja miten hiertymät paikataan.

_SAM6184-1

1. Heivaa leikkaa-liimaa-tyylillä tehdyt asiakirjat

Rakennusala kun on melkoisen vakiintunut ja perinteinenkin, tehdään meillä usein asiakirjojakin perinteiseen tyyliin. Vaikka urakkasopimukset tehdään aina tapauskohtaisesti, muu dokumentaatio, kuten tarjouspyynnöt, saatetaan tehdä vain vaihtamalla muutama yksityiskohta ja homma on sillä selvä. Tällöin asiakirjaan helposti livahtaa asioita, jotka eivät kyseiseen projektiin sovi. Ja samalla jää puuttumaan niitä, jotka ovat projektin onnistumisen kannalta elintärkeitä.

Otetaan siis suosiolla tyhjä taulu naaman eteen jokaisen projektin kohdalla, käytetään projektien tuomaa kokemusta ja kirjataan asiakirjoihin juuri sen projektin kannalta oleelliset asiat.

2. Takapuolet penkkiin ja sopimus syyniin

Vaikka urakkamuoto antaakin paljon osviittaa sille, mitä kenenkin vastuulle kuuluu, olemme kuitenkin kaikki oman liiketoimintamme puolella. Ja luemme sopimuksia omista näkökulmistamme. On kyseessä sitten kokonaisurakka tai avaimet käteen -periaatteella toteutettu KVR-urakka, on ensimmäinen askel istua alas ja käydä sopimus läpi kohta kohdalta. Näin tilaaja tietää, mitä on saamassa, rakennuttajakonsultti tietää mitä on tekemässä ja urakoitsija saa työrauhan työmaalle.

_SAM6204

3. Aina ei jaksaisi käydä läpi kriisiä

Usein projektin edetessä vastuita ei tarkastella – paitsi sitten kun on tavara jo osunut tuulettimeen. Kriisin sattuessa kohdalle nousee useimmiten syyttävät sormet. Mutta myös kädet pystyyn virheen merkiksi. Usein kriisin jälkeen ilma on puhdistunut ja projekti jatkuu ongelmitta ja hyvässä hengessä loppuun. On kuitenkin aika väsyttävää aina käydä läpi jonkin sortin paniikki, ennen kuin vastuut jaetaan niin että kaikki niistä ovat varmasti selvillä.

Ei siis odotella, että jotain menee vikaan. Estetään mieluummin, ettei mene. 

Uskallamme väittää, että jos jokainen projekti jatkossa aloitetaan näistä lähtökohdista, on se kaikkien etu. Niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Tsekkaa referenssimme Fastemsin toimitilojen uudistamisesta, ja näet mihin vie rakennuttajakonsultin, urakoitsijan ja tilaajan pyhä kolminaisuus.

R4-korjausurakointi

 

Katsotaan yhdessä, miten jaamme vastuut seuraavaan projektiinne.  

Ota yhteyttä

Takaisin

Lue lisää aiheesta

On tämä s**tana työmaa ja hyvä niin! Millaista on olla töissä R4:llä?

Oikeastaan otsikon kysymykseen ei ole yhtä vastausta. Kukin meidän tyyppi on omanlaisensa ja kukin...

Rakennusprojekteissa pitää olla vain yksi maali osa 1 – Kenen maaliin pääurakoitsija potkii ja miksi?

Armas rakennusalamme on hyvin pinttyneiden stereotypioiden kyllästämä. Ehkä luulot pahimmillaan on...